Arkipäivän arvokkuus

Ihminen käyttää jokapäiväiseen työmatkaansa keskimäärin tunnin päivässä, noin 15 päivää vuodessa. Siinä ajassa tapahtuu paljon. Hän kokee vuodenaikojen vaihtelun, pohtii elämäntilannettaan tai työasioita - käy kaiken kaikkiaan läpi siirtymäriittiä yksityisen ja julkisen minänsä kanssa.

Riitin tapahtumapaikkana voi olla jokin kulkuneuvo, mutta varmuudella katu ja mitä todennäköisemmin se sivuaa jonkinlaista keskustaa kauppoineen ja kuppiloineen. Riippuu hyvin paljon mielialasta, miten tuon ympäristön näkee. Mielialaan puolestaan vaikuttaa paljon, millainen tuo ympäristö on.

Jos katu, jota pitkin kuljet on varjoisa, se merkitsee, että rakennukset sen reunalla ovat liian korkeita suhteessa kadun leveyteen, että ilmansuuntia ei ole otettu huomioon. Jos katu tuntuu tylsältä, se voi johtua siitä, että rakennuksen ensimmäinen kerros toimii kivijalkana, eikä aukea ikkunoin sinua kohti tai, että rakennuksen väri tai materiaali on luotaantyöntävä.

Kun katu on sopivassa suhteessa ympäristön kanssa, kulkijan on helpompi irrottautua mielensä syövereistä ja havahtua erilaisille yksityiskohdille, jopa huomata tervehtiä tuttavaansa. Kaupunki koetaan yksilöllisesti, vaikka se on kaikkien asukkaittensa omaisuutta. Siksi tuntuu kohtuulliselta, että itsensä voi tuntea tuossa ympäristössä arvokkaaksi.

Jokaisella ihmisellä on oma esteettinen tapansa nähdä ympäristö, mahdollisuus kiintyä siihen ja lopuksi nähdä se kauniina. Kauneus siis rinnastuu rakkauteen ja se on aina suhteessa todellisuuteen.

[ x sulje ]