NostalgiaMennyt aika on kuin vieras maa, samalla tavalla kiehtova. Vanhat valokuvat kertovat meille mm. millainen oli se matala puutalokaupunki nykyisen Jyväskylän menneisyydessä.
Valokuvat herättävät meissä muistoja, olivatpa ne omia tai muiden. Ihminen palaa mielellään menneeseen. Vaikka mennyt olisi ollut täynnä tuskaa ja pettymystä, se kuitenkin varmuudella tunnetaan. Tulevaisuus, vaikka onkin täynnä unelmia on samalla pelottavaa ja haastavaa.
Siksi myös arkkitehtuurissa on helpompi tarttua vanhaan ja hyväksi koettuun tapaan suunnitella ja rakentaa. Sitä seuraa usein myös vanhojen tyylikeinojen kierrättäminen ja samojen elementtien käyttäminen tutuksi tulleella tavalla. Uusi ja kokeileva jää helposti varjoon.
Vanhoja ympäristöjä purkamalla, esimerkiksi Jyväskylän vanha Tourulan asuinalue, puretaan myös asukkaiden sosiaalinen verkosto. Sen avulla hoidettiin monta nykyisin julkiselle vallalle siirrettyä tehtävää; vanhusten huoltoa ja lasten kaitsemista, ehkä ehkäistiin perheväkivaltaakin. Jatkuvaa läsnäoloa naapuruston arjessa saatetaan nykyisin pitää häiritsevänä ja tunkeilevana, mutta yhä kasvavaa yksinäisyyttä se kenties ehkäisisi.
Tänä päivänä on ruvettu puhumaan tiiviistä kaupunkiasumisesta. Sillä tarkoitetaan kaavoitettuja pienkerrostaloja tai kaupunki-rivitaloja, jotka muodostavat ennen hyväksi koettuja korttelipihoja.
Nostalgiaa pidetään helposti sentimentaalisuuden synonyymina ja vain menneeseen suuntautuneena. Sillä on kuitenkin enemmän tekemistä muistin kanssa. Muisti kantaa mukanaan perimätietoa, joka on ainut tie uuden kokeiluun.