Julkinen tila

Arjen yksityisen tilan, asumisen vastakohtana ovat kaupungin julkiset tilat, kadut ja aukiot.
Nuo paikat toimivat ihmisten kohtaamisten näyttämöinä.

Kaupungin tilahierarkiassa, asemakaavaan sijoitettuna, useimmat julkiset rakennukset ovat kunniapaikalla - juhlavieraita. Usein ne ovat myös parhaimpiinsa pukeutuneita eli edustavat kulloisenkin historiallisen kauden parhainta tyyliä.

Julkisia rakennuksia on kuitenkin monenlaisia, kaikki eivät edusta "henkistä elämää", kuten Alvar Aalto totesi vuonna 1953. Uusi rakennusmuoto, kauppagalleria, ei perinyt julkisen rakennuksen paikkaa yhteiskunnassa, ei ainakaan aivan heti.

Viimeisten 30. vuoden aikana tilanne on kuitenkin muuttunut. Yhä useammin kaupunkien keskeisiä aukioita reunustaa parhaimpiinsa pukeutunut liikerakennus.

Katu, puisto, kahvila, luistinrata jne. ovat kuitenkin sitä julkista tilaa, jota ihminen käyttää päivittäin.

Ihmisen osa julkisessa tilassa on olla sekä tarkkailijana että tarkastelun ja katseen kohteena, halusipa hän sitä tai ei. Julkinen tila toimii siis kahdelta suunnalta. Toisaalta sen tulisi nostaa ihminen esiin, ylevöittää ja ryhdistää häntä. Toisaalta sen tulisi mahdollistaa intiimi tapaaminen ja luoda tilaa ystävyyden solmimiselle.

Julkisen kaupunkitilan luominen on hyvin haasteellista arkkitehtuuria, enemmän voimavaroja käytetään kuitenkin rakennuksiin. Rakennukset suunnitellaan vuosikymmeniksi, jopa vuosisadoiksi - niiden tulee kestää aikaa. Kadunkalusteet ja julkisten tilojen sisustukset sen sijaan ovat suhteellisen tilapäisiä, siksi usein valitettavan huonosti toteutettuja.

[ x sulje ]