Kaupunkikulttuuri

Modernin ajan, mikä Suomessa tarkoittaa 1800- ja 1900 -lukujen vaihdetta - painopiste jälkimmäisen vuosisadan alussa, kaupunkikulttuurin painopiste oli korkeakulttuurissa.

Kaupunkia määrittivät tuolloin aukiot ja useissa suomalaisissa pikkukaupungeissa 1800-luvulta periytyneet ruutuasemakaavat. Modernisoituminen näkyi uusien kivitalojen virtaviivaisissa muodoissa ja niiden alakertoihin sijoittuvissa kauppahuoneistoissa. Kioskit ja bensiiniasemat ilmestyivät katukuvaan. Tupakansavu täytti kahvilat ja niissä soi uusi rytmimusiikki. Rakennettiin 'elävien kuvien' katsomispaikkoja. Jokunen valokyltti saattoi pilkuttaa uusien sähköisten katuvalojen joukossa.

Modernisoituminen jatkui Suomessa vauhdilla toisen maailmansodan ja sotavelkojen maksamisen jälkeen. Ei oltu enää savolaisia tai pohjalaisia, oltiin ennen kaikkea kaupunkilaisia.

Nyt painopiste on populaarikulttuurissa. Kaupunkikuvassa muutos näkyy ennen kaikkea siinä, että kaupunkia määrittävät kauppagalleriat, kävelykadut ja kahvilat, joista jälkimmäiset levittäytyvät kaikkialle. Perusasuminen on muuttanut keskustasta pois, vain yksineläjillä ja varakkaammilla on mahdollisuus asua kaupungin ytimessä. Jyväskylän vanhasta ruutukaavakaupungista on tullut yhden kadun keskusta, jonka ympärille erilaiset kaupankäynnille perustuvat viihdekeskukset ryhmittyvät.

Populaarikulttuuri perustuu viihteeseen, joka jakautuu erilaisiin alakulttuureihin. Alakulttuurit eroavat toisistaan mm. erilaisten pukeutumiskoodien avulla. Koodit kertovat myös erilaisista arvomaailmoista. ´Heimokulttuuri' on siis palannut takaisin. Kukin heimo on valloittanut oman kahvilansa tai ravintolansa, jopa asuinalueensa. Jokainen meistä on tunnistettavissa osaksi heimoa. Kaupunkilaisuus sinänsä ei ole enää arvo.

[ x sulje ]