Valta ja vapaus

Hollantilainen arkkitehti Rem Koolhaas pitää monimuotoista arkkitehtuuria vapaamielisyyden indikaattorina. Arkkitehtuurin historiassa monimuotoisen arkkitehtuurin aikakausia ja paikkoja on ollut sangen vähän. Egypti, antiikin Kreikka ja Rooma, viktoriaanisen ajan arkkitehtuuri tai Ludvig XIV:n tyyli, sosialistinen realismi, funkkis tai postmodernismi tuntuvat tuosta näkökulmasta edustavan härskiä vallan käyttöä. Nobel-kirjailija Elias Canetti sanoo, että valta on sukua kuolemalle ja että ne molemmat ovat vaientamisen aseita. Jos siis tänä päivänä suomalaista arkkitehtuuria tuntuu vaivaavan tietty yksityylisyys, onko se viite autoritäärisestä vallankäytöstä?

Arkkitehtuuri ja kaupunkisuunnittelu ovat ehdottomasti vallankäytön paikkoja. Kun tarkastellaan mitä tahansa rakennusta, aukiota tai valtatietä ja niiden rakentamisen prosessia, voidaan niistä lukea kenelle kuului poliittinen, taloudellinen ja esteettinen valta. Kun rakennetaan kongressikeskusta tai uutta liikekeskusta, esteettisyydestä ei puhuta - kuitenkin juuri se usein paljastaa millainen maku, tyyli vallanpitäjiä viehättää. Yhdenmukainen tyyli syntyy useimmiten välinpitämättömyydestä - hankkeet saa helposti läpi, jos ne noudattavat vallitsevaa tyyliä, eivätkä herätä keskustelua.

Nuorison suosikkipaikkojen tutkiminen on erityisen mielenkiintoista. Usein ne ovat paikkoja ei kenenkään maalla ja niille on tyypillistä lievä epämääräisyys ja rähjäisyys. Nuoriso tuntuu vierastavan tiloja, jotka voidaan selkeästi määritellä kuuluvaksi johonkin. Paikkoja, joissa nuoriso viihtyy, leimaa tietty vapauden tunne. Ne sijaitsevat aikuisista vapaalla vyöhykkeellä.

Itse kukin voi tutkistella omaa vapauden käsitystään. Jos jokin paikka ärsyttää, voi kysyä miksi ja omaksi yllätyksekseen saattaa huomata edustavansa jotakuta vallan ryhmittymää.

[ x sulje ]