Autenttisuus - anonyymisyys

Totuus puhuttelee ihmistä. Kukaan ei kykene tunteettomasti katsomaan tyventä veden pintaa, joka heijastaa horisontissa näkyvän maiseman. Onko tuo maisema kaunis, on täysin epäolennaista, sen synnyttämä tunne on kuitenkin autenttinen. Yleisellä tasolla autenttisuus arkkitehtuurissa syntyy aidoista asioista, paikan hengen tajuamisesta, tarkoituksenmukaisesta rakenteesta, laadukkaista materiaaleista, kädentaidosta ja käyttäjien kunnioituksesta.

Yksityisellä tasolla autenttisuus syntyy samaan tapaan kuin elokuvan montaasitekniikassa. Se koostuu leikkaamalla eripituisia ja erikokoisia filminpätkiä kokonaisuudeksi - yhdessä ne muodostavat tunnelman ja paikan. Arkkitehtuurin kokemisen autenttisuus syntyy samantapaisena prosessina. Jokainen leikkaa itse ympäristöstään liikettä, paikkoja, pysähtyneitä still-kuvia ja ihmisiä. Tuosta silmän, korvan ja tuoksun suodattamasta kokonaisuudesta muodostuu jokaiselle oma arkkitehtuuriympäristö, joka ei voi olla muuta kuin autenttinen.

Jotta ihminen ei läkähdy luodessaan omaa montaasiaan ympäristöstä, tarvitaan myös neutraalia tilaa. On suurta ammattitaitoa luoda kaupunkikuvaa, jossa rakennukset ja aukiot muodostavat rauhallisen kokonaisuuden. Arkkitehdeillä on taipumusta ladata yksittäisiin rakennuksiin liikaa ilmaisua ja sellaisina ne ottavat paljon tilaa ja energiaa. Siksi esimerkiksi täydennysrakentamisessa on hyve, jos rakennus on mahdollisimman neutraali runsasmuotoisessa ympäristössä tai päinvastoin. Tylsää lähiötä voi ryhdistää rakennus, jossa on paljon karaktääriä.

Pikkukaupungissa kontra suurkaupungissa anonyymiys toimii samassa suhteessa siten, että rakennus, joka hukkuu suurkaupungin moninaisuuteen voi pikkukaupungissa kirkua hirveyttään. Yksittäinen kulkija voi onneksi kuitenkin leikata pois tai lisätä haluamansa pätkän, jos se jotenkin jäsentää hänen kulkemistaan tai identifioi hänen olemassaoloaan.

[ x sulje ]