Karnevalismi

Kaupunki on yhtä paljon elävien tapahtumien kuin rakennustensa kautta elävä organismi.
Korkeakulttuuri on jalkautunut tai pikemminkin kadulla tapahtuva kulttuuri on tullut osaksi laaja-alaisempaa kulttuurin määritelmää.

Kovan arjen ja työttömyyden vastapainoksi on ilmestynyt useita katujuhlia, hetken huumaan perustuvia tilapäistapahtumia. Voitaisiin puhua karnevalisoitumisesta. Helsingissä on 'taiteiden yö' ja Jyväskylässä 'sataman yö', Korpilahdella 'palvipäivät' ja Joutsassa 'joutopäivät' ja useimmilla joskus polttarit.

Karnevaali on irtautumista todellisuudesta. Arkkitehtuurissa todellisuudesta irtautuminen ei ole mahdollista kuin satunnaisesti ideaaleja suunniteltaessa. Pyrkimyksiä on toki koko ajan ollut - esimerkkinä nyt uuteen suosioon noussut tulevaisuuden visio, futuro.

1980-luvulla Suomeenkin rantautuneessa värikkäässä ja konkreettisia metaforia viljelevässä ns. postmodernistisessa tyylissä oli nähtävissä myös aitoa vapautumista jähmettyneistä tabuista. Ostoskeskukset olivat tyypillisiä tuon tyylin edustajia, niin myös Jyväskylässä nuorison suosion saanut Jyväskeskus.

Arkkitehtuurissa, erityisesti meillä Suomessa on kuitenkin, paljon muodonantoon liittyviä ennakkoluuloja. Syynä se, että meillä rakentamisen perintö on hyvin pelkistetty ja askeettinen verrattuna vaikkapa ranskalaiseen kuningastyyliin, rokokoohon.

Karnevalismin kotiutuminen pohjoiseen antaa odottaa kuitenkin humoristisempaa suhtautumista myös ympäristöön. On paljon tilapäisyyttä kuvastavia rakennuksia, joihin tietty kokeilevuus sopisi: Huoltoasemat, kioskit, messurakenteet, erilaiset kadunkalusteet, miksei myös urheiluhallit. Tarkkana on syytä kuitenkin olla, ettei kaupunki muutu sirkukseksi ja elämästä katoa todellisuudentaju.

[ x sulje ]